Kenyan Kids

 Vietimme  yhden viikon Kenyan Kids järjestöön tutustuen meidän. Tapasimme siellä ihastuttavan Sheilahin, joka pyörittää toimintaa sekä kaksi pelastettua tyttöä, jotka olivat saaneet sen hetkiset opiskelunsa valmiiksi ja odottivat nyt yliopisto-opintojen alkamista syksyllä. Järjestö on yhden naisen, brittiläisen ranskassa asuvan Julien, perustama ja se on pelastanut tyttöjä köyhyydestä ja kurjuudesta ja antanut heille uuden mahdollisuuden. Juttelimme videopuhelussa myös tämän Julien kanssa ja suunnittelimme että menemme käymään vielä Kenyan Kidsillä uudestaan kun tämä on saapunut Keniaan huhtikuussa ja sisäoppilaitoksissa olevat tytöt päässeet lomalle, jotta tapamme heidätkin.  Tyttöjen lisäksi tiloissa asuu myös cp-vammainen Fabian sekä Sheilahin poika Dylan.

 Järjestöllä on päiväkoti ja alakoulu sekä asuintilat parinkymmenen kilometrin päässä Kisumsusta Holon kylässä ja miljö oli upea ja näkymät huikeat. Talolta näki Victoriajärvelle ja ympäristö oli rauhallinen keskellä maaseutua. Sielu kyllä lepäsi siinä ympäristössä. Heillä poli myös oma puutarha ja kotitarve-eläimiä.  Matka perille tuktukilla oli kyllä viimeiset kilometrit mielenkiintoisen pomppuinen sillä tie oli melkoisen huonossa kunnossa.

Päiväkoti ja alakoulu, jota järjestö ylläpitää, on kivenheiton päässä asuintiloista. Toiminta muistutti siellä Suomen päiväkodin toimintaa ja lapset opettelivat esikoulutyyppisesti kynätaitoja ja kirjaimia ja numeroita sekä ihan oikeita oppiaineita. Tilat olivat siistit ja toiminta laadukasta. Lapsia oli yhteensä 24 ja me sosionomiopiskelijat lahjoitimme heille kaikille hammasharjat ja tarravihkot, joista he olivat kiitollisia.

Kävimme myös kylän lähisairaalassa kun olimme vierailulla. Kylässä asuu noin 5000 ihmistä ja sairaalan alueella 14 000mihmistä. Sairaala oli pieni ja pulaa heillä on kaikenlaisista tarvikkeista. Päädyimmekin lahjoittamaan tälle pienelle sairaalalle jonkin verran hoitotarvikkeita, sillä siellä ne menevät todella tarpeeseen. Matka sairaalalle taitettiin kävellen jutellen samalla ja kysellen toisiltamme meitä askarruttavia asioita. Matkalla takaisin pikkupoika kävi meille poimimassa tuoreita guavoja puusta ja saimme maistiaiset.

Tutustuimme ihanan Sheilahin kanssa tyttöjen surullisiin tarinoihin siitä, kuinka he olivat päätyneet asumaan Kenyan Kidsin hoiviin. Kuulimme todella traagisia tarinoita tytöistä. Yksi oli raiskattu isän toimesta, toisen kädet äiti polttanut koska tämä oli luvatta ottanut rahan pöydältä ja ostanut itselleen ja pikkusiskolleen ruokaa. Oli myös slummissa asuneita lahjakkaita mutta raiskaus/pahoinpitelyvaarassa olleita tyttöjä ja pakkoavioliitolta pelastettu tyttö vain osasta mainitakseni. Todella kaameita tarinoita mutta olen niin onnellinen että nämä tytöt ovat saaneet uuden mahdollisuuden elämälleen ja ovat nyt turvassa. Saimme myös maistaa paistettuja termiittejä. Vähän oli ällöö muuta maistui ihan popcornilta. 😁 

Kävimme myös katsomassa lähikoulua, jossa oli 800 oppilasta ja kolme Kenyan Kidsin tyttöä. Melkoista hulinaa oli koululla ja lapset olivat todella innoissaan kun menimme käymään. 

Pääsimme myös viettämään Fabianin syntymäpäiviä kun tämä täytti 10 vuotta. Poika oli innoissaan ja vaikka hyvin huonosti osasikin puhua osasi hän ilmaista ilonsa selvästi. Sydän suli tämän suloisen pojan edessä ja hänenkin puolestaan olemme todella onnellisia, sillä hän olilöydetty äidin hylkäämänä elämässä yksin huoneessa ilman muiden seuraa. Puhumaan jollakin tavalla hän oli oppinut Kenyan Kidsillä asuessaan.

Viikkomme huipentui sunnuntaina, kun koko harjoitteluporukalla menimme yhdessä käymäään Kenyan Kidsillä ja tapaamaan tyttöjä, jotka olivat silloin kotona. Oli ihanaa nähdä kuinka tytöt olivat todella innoissaan käynnistämme ja todella iloisia ja onnellisia. Tytöt pitivät musiikista ja tanssivat meille pari hienoa tanssiesitystä. Me taas etsimme youtubesta Sutsisatsin ja vedimme sen porukalla.😂 Se oli heidän mielestään hauska.  He olivat tehneet meille ruokaa, eli itsetehtyä chapatia ja "green grams" eli jotain papumuhennosta, jotka maistuivat ihan suomalaiselta hernekeitolta. Keskustelimme myös somen käytöstä ja teimme vähän korttityöskentelyä sekä leikimme tyttöjen kanssa niin sisällä kuin ulkona. Oli todella ihana sunnuntaipäivä täynnä rakkautta ja hyää mieltä. 😍

In English:

Kenyan Kids is an organisation, which has saved unfortunate girls from impossible circumstances. The stories of the girls were very rough and I´m so happy that they have got a new chance in their life. The house lady Sheilah was very kind too and takes care of the girls with her heart. The premises of the Kenyan Kids is in the rural area and very peaceful and beautiful. We also visited local county hospital and school. With the girls there live also Fabian who is cerebral palsy. Fabian had birthday and we attended to the birthday party. Last Sunday our whole Finnish group went to visit Kenyan Kids together and met the girls and played with them some games. They had made us some lunch and we listened some music and had very fun Sunday. We had such a lovely day.

Sairaalalla sairaalan sosiaali- ja väkivaltatyössä (At the hospital in the medical social work and gender based violence)

Viikko Jaramogi Oginga Odinga Teaching and Refellal Hospitalissa eli JOOTHR:issa oli mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Olimme ensin sairaalan sosiaalityössä ja kurkistettiin myös väkivaltatyöhän. Sairaalan sosiaalityössä sosiaalityöntekijöiden tehtävänä on kiertää osastoja ja löytää sieltä henkilöt, joilla on ongelmia. Työntekijät kirjaimellisesti jututtavat jokaisen potilaan osastoilla ja kysyvät heidän kuulumisiaan ja ovat kiinnostuneita heidän tarinoistaan. Tämä on jotain, jota voisi viedä myös Suomeen tuliaisian. Olisi mahtavaa jos Suomessakin olisi työntekijä sitä varten, että hän kiertäisi osastoja ja kyselisi mitä ihmisille kuuluu.

Koska Keniassa on paljon köyhyttä ja sairaalamaksut nousevat usein kohtuuttomiksi, on potilailla usein vaikeuksia maksaa laskuaan, jotta he voivat lähteä sairaalasta pois saatuaan kotiutuspäätöksen. Niinpä sairaaloissa on ihmisiä, jotka ovat joutuneet jäämään sairaalaan, vaikka heidän vointinsa olisi jo hyvä. Tällaisia ihmisiä myös hylätään sairaalaan, kun sukulaisilla ei ole varaa maksaa sairaalamaksuja. Myös jos ei ole tietoa potilaan asuinpaikasta, heitä ei päästetä pois sairaalasta. Pisimpään sairaalassa ollut potilas, jonka tapasimme oli ollut kolme vuotta sairaalassa. Hän oli menettänyt muistinsa onnettomuudessa eikä voinut kertoa mitään taustoistaan. Sydäntäsärkevä oli myös hylätyn vauvan kohtalo, sillä äiti oli tämän sairaalan osastolle hylännyt ja lapsi odotti nyt kohtaloaan, eli meneekö lastenkotiin vai sukulaisten hoitoon. Sosiaalityöntekjät pyrkivät löytämään ratkaisun potilaiden ongelmiin ja on mahdollista saada maksuvapautus laskusta jos tutkimuksissa selviää että henkilö on tosiaan varaton eikä sukulaisillakaan ole varaa laskua maksaa.

Työntekijät sairaalasosiaalityössä ottivat meidät opiskelijat lämmöllä vastaan ja näyttivät muutaman päivän aikana pähkinänkuoressa osastolla tehtävän työn. Pääsimme myös viimeisenä päivänä heidän kanssaan ollessamme käymään yhden työntekijän vauvajuhlissa. Sillä hän oli saanut ensimmäisen lapsensa ja työyhteisö halusi muistaa tätä. Oli mielenkiintoista päästä kurkistamaan niin tavallisen kenialaisen perheen kotiin kuin päästä kokemaan vauvajuhlat.

Gender Based Violence Recovery Center (GBVRC) toimii eri tyyppisten väkivaltatapausten kanssa, niin uhrien kuin tekijöidenkin parissa. Yksikkö on itsenäinen ja sen toiminnot ovat kaikki saman katon alla ja palvelu on maksutonta. Palveluihin kuuluu neuvonta, laboratoriopalvelut, terapia ja lääkkeiden jakelu. Tarkoituksena on tukea väkivaltaa kohdanneita, joita he kutsuvat selviytyjiksi (survivor). Mielestäni selviytyjä-sana on paljon mukavampi ja vähemmän negatiivinen kuin Suomessa käytetty uhri-sana. Positiivinen asia oli että yksikkö antaa apua kaikille tarvitseville, riippumatta siitä, onko kyseessä seksuaalivähemmistöön kuuluva yksilö ja tästä olikin yksikön seinällä paljon

Myös väkivallan tekijöitä otetaan vastaan ja heille annetaan neuvontaa ja tarvittaessa lääkitys esim. HIV:n estoa varten. Terveyden edistäminen on tärkeä tehtävä ja yksiköstä käydään myös yhteisöissä tekemässä valistustyötä. Harmiksemme emme tällaiselle käynnille päässeet mukaan. Yksikön sosiaalityöntekijää jututtaessa kävi ilmi Kenian poliisilaitoksen korruptoituneisuus, sillä poliisi ottaa lahjuksia vastaan ja jättää sen perusteella tekijöitä syyttämättä ja muutenkin aiheuttaa hankaluuksia mielivaltaisella toiminnallaan.

In English:

We have been to Medical Social Work and to Gender Based Violence Recovery unit in one week. Both units were interesting and they do very important work. In Medical Social work they go to wards and speak with people there and listen to their stories. They aim to find the people that have some problems and help them. Very often the problem is the hospital bill, which the patients are not able to pay. The patients are also abandoned to the wards by their relatives that can´t afford to pay the bill. Social wortkers make investigation, so if they can´t find any relative to pay or the patient himself to be really poor, they don´t need to pay the bill and they get a waiver. At the last day in Medical Social work we got to visit a baby party of an employee from the department. It was really nice.

At Gender Based Violence Recovery Center (GBVRC) is handling different kinds of violence cases. The unit works with both the victims that they call survivors and also with the perpetrators. The services are free of charge and under the same roof so one doesn´t have to go in to other facilities for laboratory test or other things. Services are also open to sexual minorities and there were posters in the wall telling about it.